Hifimaailma-artikkelit 11.04.2014 / 15

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

artikkelit nostalgista hifiä: JBL 4341 Studio Monitor -kaiutin Julkaistu: Hifimaailma 3/2014
Valmistusmäärät olivat suppeita muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Tuon ajanjakson legendaarisimpia tuotteita olivat Hartsfield-monitorit ja huonekalumainen Paragon, jotka molemmat ovat nyt keräilijöiden keskuudessa erittäin haluttua tavaraa. Vuoden 1969 omistajanvaihdoksen myötä valmistajan tavoitteet muuttuivat, ja 70-luvulle tultaessa Jervis Corporationin omistaman yhtiön fokus kääntyi tohtori Sidney Harmanin ohjauksessa kohti ammattiäänentoistoa. Tuotepaletin valtasivat erilaiset studiomonitorit ja niiden rinnalle suunnitellut kuluttajavariantit. Se keskittyi kaiuttimien ja niiden elektroniikan suunnitteluun ja valmistukseen, ja valmistajan ensimmäinen ison luokan 4-tiemonitori 4341 oli myyntimenestys. NYKYÄÄN Harman International Industries -konserniin kuuluvan JBL:n alkutaival oli vaikea. Bi-ampattu kahdesta 15. Yrityksen perusti James B. Yksi nousun avaintekijöistä saattoi olla Lansingin solmimat suhteet Arnold Engineeringiin, joka valmisti Alnico V -magneetteja. Yrityksen omistaja Robert Arnold näki äänentoistoteollisuudessa uuden potentiaalisen markkinaraon tuotteilleen, mikä lienee oma mielenkiintoinen tarinansa. JBL pääsi lopulta jaloilleen Lansingin seuraajan Bill Thomasin johdolla. Ensimmäisen, 60-luvun loppuun saakka kestäneen kultakauden aikana yritys valmisti tuotteita hyvin toimeentuleville kuluttajille. Lansing vuonna 1946, ja hänen vahvuutensa olivat selvästi kaiuttimien kehittämisessä. Kaupallinen toimintaympäristö oli valitettavasti heikommissa kantimissa. The Who asennutti omaan studioonsa näitä järkäleitä 12 kappaletta, ja muut seurasivat pian perässä. Ensimmäinen kaupallinen järeä 4-tieratkaisu oli syntynyt. Se toi mukanaan ennenkuulumattoman tarkkuuden, dynamiikan ja tehonkeston.. nostalgista hifiä JBL 4341 Studio Monitor -kaiutin Teksti ja kuvat: Mika Kankainen JäBäLeisson Amerikkalainen JBL on yksi audiomaailman ikoneja. keskiäänisestä, torvesta varustetusta kompressioajurilsta ja viivadiskantista koostuva prototyyppi oli suunnittelija Walter Dickin lempilapsi, joka esiteltiin vuoden 1971 Audio Engineering Societyn (AES) konferenssissa. Erittäin suuren kiinnostuksen jälkeen yhtiön johto päätti ryhtäy valmistamaan prototyypistä jatkokehitettyä mallia, joka sai lopulta nimen 4350 Studio Monitor. JBL 4350 Studio Monitor julkaistiin vuonna 1973, ja sen saama vastaanotto oli suuri menestys. bassosta, 12. Usean kuluttajan verkkokalvoille lieneekin piirtynyt legendaarinen Hitachi Maxell -mainoskampanjan kuva Blown Away, jossa pääosassa itse kasetin rinnalla on, mikäpä muukaan kuin L100-monitori. 76 Toiset tykkää muhkummasta JBL:n maailmanvalloitus järeiden studiomonitorien sarjassa alkoi rytinällä. Huippusuosittu L100 lienee 70-luvun ylivoimaisesti myydyin kaiutinmalli maailmassa. Yhtiöön ja henkilökohtaiseen elämäänsä liittyvien ongelmien vuoksi Lansing riisti henkensä vuonna 1949. JBL nousi alan johtavien valmistajien joukkoon Lansingin kuoleman jälkeisten 30 vuoden aikana
large format monitor -kategoriaan, jossa kuunteluetäisyydeksi on määritelty vähintään kahdeksan jalkaa eli reilut kolme metriä kaiuttimesta. 4341 oli varustettu passiivisella jakosuotimella, kun taas 4340 oli bi-ampattu aktiivimalli. Liekö totta vai tarua, mutta silti mukava yksityiskohta. Studioajoista muistoksi ovat jääneet seinätelineiden reiät kyljissä ja järeät tarvikekoukut toisille kaiuttimille pohjassa. Abba on levyttänyt ja näiden kautta tuotoksiaan kuunnellut. Kookas 15. nostalgista hifiä Prosessi ei ollut kuitenkaan helppo, sillä insinöörit olivat joutuneet ensimmäistä kertaa ratkomaan useita jakosuotimien monimutkaisuuteen ja komponenttien mekaaniseen laatuun liittyviä ongelmia. Lähes satakiloisten ja sisätilavuudeltaan 156-litraisten kaiuttimen tuetut kotelot olivat 95 cm korkeat, 60 cm leveät ja 50 cm syvät. Toistokaistan luvattiin yltävän vähintään 35:stä 20 000 hertsiin, ja äänenpainettakin luvattiin yli 101 dB 3 metrin päästä mitattuna puolella kaiuttimien tehonkestosta (75 W), ja vieläpä hyvin pienillä säröarvoilla. Elementtivalinnat olivat huolellisen tuotekehityksen tulosta ja kaikki oli varustettu AlNiCo-magneetein. Takapaneelissa 4341:lla oli yhdet tulot, kun taas bi-ampattavassa 4340-mallissa niitä oli kahdet. Molempien etupaneelit olivat basson kohdalta epäsymmetriset, ja supertweeterin paikka oli vaihdettavissa puolelta toiselle. puhekelan kera, kun taas 10. Viimeistelyvaihtoehtoja olivat puuviilu sinisellä etulevyllä ja -kankaalla tai simppelimpi harmaa maalaus mustalla etupaneelilla ja -kankaalla. Malleja 4340 ja 4341 valmistettiin vain lyhyen aikaa vuosina 1974?1975, sillä jo seuraavana vuonna esiteltiin niiden seuraaja 4343, jossa täysin sama passiivinen tekniikka oli pantu symmetrisempään koteloon. Harvinaisuutensa vuoksi 4340- ja 4341-mallit ovat JBL harrastajien keskuudessa aavistuksen halutumpia tapauksia. Länsinaapurista kajahtaa Omat, lähes alkuperäisessä kunnossa olevat 4341 Studio Monitor -yksilöni tulivat minulle eräältä JBL-harrastajalta Tukholmasta lähes pienen ihmeen kautta. Nämä nimittäin ehdittiin myydä paikalliselle harrastajalle jo kertaalleen nenäni edestä, mutta ilmeisesti ostajan vaimon veto-oikeuden vuoksi lopulliset kaupat jäivät silloin syntymättä. keskiääninen oli uutta kehitystyötä oleva malli 2121. Koteloiden reunoissa ja kulmissa on hieman sanomista, mutta ikäänsä nähden kunto JBL:n harmaata pintakäsittelyä myöten on hyvä. Basso ja keskiääni ovat käyneet edellisen omistajan aikana asianmukaisessa huollossa, ja niiden on vaihdettu JBL:n toimittamat reunakumit. 77. Ylemmät taajuudet hoidettiin 2420-mallisen kompressioajurin ja 2307-mallisen torven kanssa, ja viivamuotoinen supertweeteri mallia 2405 hoiti loput. Torven edessä oli pikakiinnitteinen akustinen linssi L91, ja passiivinen jakosuodinyksikkö oli mallia 3141, jonka jakotaajuudet olivat 300, 1 250 ja 9 500 Hz. Tästä seurasi JBL:n uusi holistinen lähestymistapa koko suunnitteluprosessiin, joka oli merkittävä muutos aiempaan, ja kenties yksi sen menestyksen kulmakiviä. Tehty kehitystyö takasi teknisen etumatkan muihin valmistajiin nähden, ja pian markkinoilla oli huutava tarve uusille ja entistä suosituskykyisemmille monitoreille useissa eri koko- ja hintaluokissa. Sarjansa ensimmäinen JBL 4340/4341 Studio Monitor oli valmistajan ensimmäinen 4-tieratkaisu ns. Toisen epäonni, toisen onni. Torven eteen asennettava akustinen linssi tasoittaa torven ominaisuuksia sen säteilykuvioon vaikuttamalla. Perimätiedon mukaan nämä kyseiset yksilöt ovat olleet 90-luvulle saakka käytössä eräässä Tukholmalaisessa studiossa, jossa mm. Parin kuukauden kuluttua ne matkasivat Haaparannan kautta Ouluun. bassoelementti oli suoraan 4350 monitorista johdettu malli 2231A Aquaplas-pinnoitteen ja 4
Näillä on kuultavissa 78 pientä piikitystä torven toistokaistalla. Useamman kuukauden aikana hierottu tarkempi sijoittelu ja uudet jalustat ovat kutistaneet aluksi ilmenneet ongelmakohdat . Myös järeät etukankaat ovat hyväkuntoiset magneetein kiinnittyvin nimilistoin. Jotkut ovat vaimentaneet hieman torvea värittymien poistamiseksi tai jopa modernisoineet kotelon vaimennuksen paremmmilla materiaaleilla. Alun perin mietin myös kaiuttimien uudelleen viiluttamista tai maalaamista, mutta viime aikoina olen alkanut enemmän ja enemmän mieltyä tähän Pro-sarjan alkuperäiseen harmaaseen lookkiin.. Syvyyttäkin äänessä on, muttei omassa tilassani niin selvästi kuin joillain muilla ratkaisuilla. Huolimatta tietynlaisesta monitorimaisen kuivakasta lähestymistavasta JBL:ien esityksessä on läsnä huomattavasti skaalaa, elämää ja herkkyyttä. Lyhyiden kuunteluiden perusteella valmistajan moderneissa tuotteissa löytyy samanlaisia ominaisuuksia. Oma settini koostuu pääosin jo hyvin palvelleista ja ajan hampaan koettelemista komponenteista. basson lievän runsauden ja aavistuksen vetäytyneen keskialueen . Kuuntelen pääosin erilaista rytmimusiikkia jazzin ja progen suunnalta. Ääni painottuu selvästi rajattuun ja vahvaan keskustaan sekä laidoille. Tämä aiheuttaa pientä värittymää mm. Oddarrangin minimalistinen jazz tai niinikään kotimaisen John McGregorin maanläheinen folk uppoaa tyytyväisen kuulijan tajuntaan myös pelottavan helpon oloisesti. Tietoinen kompromissi JBL:t eivät monitorihabituksestaan huolimatta ole missään nimessä täysin neutraalit toistimet, vaan niiden balanssi on pikemminkin huolellisen suunnittelun tulosta. Tosin kaiuttimien etulevyssä sijaitsevat etukankaiden löystyneet kiinnikkeet vaihdoin uusiin. Bassopään tarkkuus oli huomattavan hyvä varsinkin sen jälkeen, kun McIntosh MA2275 -integroidun perään laitettiin päätteiksi Bel Canton D-luokkaiset monot mallia M300. Niinpä otin sen irti ja panin varastoon vastaisuuden varalle. Tilasin paikalliselta puusepältä Kenrick Soundin tuotteita muistuttavat jalustat kaiuttimien mittojen mukaan. pianon ja jousien toistossa, mikä on havaittavissa esimerkiksi Janine Jansenin hienossa tulkinnassa Vivaldin klassikosta Neljä vuodenaikaa. Ylempi diskantti on sopivassa suhteessa hienostunut, ja pellit soivat todella realistisesti, sopivassa suhteessa metallisesti ja messinkisesti. Led Zeppelin IV:n tarkka groove sykkii upeasti, mutta myös Haken-yhtyeen monimuotoisempi ilmaisu soi erityisen palkitsevasti esimerkiksi The Mountain -levyn kappaleella Because It's There. lähes olemattomiin, ja kokonaisuus on hyvin tasapainossa. Tarkemmin analysoituna bassoalue on laadukas. Ison elementin tavassa hoitaa tonttinsa on ehdottomasti puolensa. Yläbassoilta löytyy tarkka ja napakka, rintalastassa saakka tuntuva potku, mutta myös alimmat murahtavat tarpeen vaatiessa vakuuttavasti arviolta sinne 30 hertsin tienoille saakka. Korkeuden päättelin huolellisten kuunteluiden avulla. Jalustat ja niiden simppeli järeä design, joka varmasti kestää aikaa ja on huoleton käytössä, sopivat kaiuttimille upeasti, myös soundillisesti. Soundipuoli Pelonsekaisista ennakko-odotuksistani huolimatta JBL:t sopivat noin 20 neliön huoneeseeni mainiosti soundillisesti ja visuaalisesti ilman suurempia ongelmia. Läsnä on myös miellyttävää erottelua, kenties keskialueen ylempää osaa ja alempaa diskanttia lukuun ottamatta. Tosin tämä muutos ei tullut ilmaiseksi, sillä kokonaisuus tipahti pykälän tai pari alemmalle tasolle. McIntoshin ajamana keskialue on hyvällä tavalla mehevä ja luonnollinen. Kaiken kaikkiaan minulla on sellainen tunne, että on menty vahvasti kokonaisuuden ehdoilla mitään erikseen korostamatta tai mitään kaihtamatta. Kaiuttimien vahvuuksia ovat luonteva erottelukyky ja iskevyys, jotka tekevät eritoten rytmimusiikin kuuntelusta mielenkiintoista. Rytmimusiikin ympärille maineensa luoneen talon soundi on iskevä ja dynaaminen, muttei onneksi pelkästään sitä. Stereokuva piirtyy selvimmin kolmeen osaan. nostalgista hifiä Kookkaat harmaat vintagemonitorit sopivat harrastajan huoneeseen yllättävän kivuttomasti. JBL 4341 Studio Monitor -kaiutin Liitinpaneelissa on kaksi xlr-liitintä, joista toinen on kytketty alkuperäiseen jakosuotimeen. Suurimmat puutteet tulevat esiin akustisella orkesterimusiikilla, jolloin värittymät keskialueella ja jonkinasteinen pieni läpinäkyvyyden puute tulevat esille ja saattavat häiritä kriittistä kuuntelijaa. Mainittujen rajoitteiden puitteissa näiden jo keskiikäisten toistimien soundimaailma on vallan ajaton ja yleispätevä. Jopa siinä määrin, että myös hiljaisemmassa iltakuuntelussa kevyempi klassinen toimii harvinaisen hyvin. Mielenkiintoista muuten, että näihin on edelleen hyvin saatavilla varaosia, toisin kuin moniin uudempiin tuotteisiin. JBL:n 434x-sarjan monitorien alla on vakiona matala sokkeli, mutta omissa yksilöissäni se oli jo aika nuhjuinen. Tähän viitekehykseen JBL 4341 Studio Monitorit sopivat paremmin kuin hyvin. Tietty maailman foorumeilla on tarjolla mielenkiintoisia ajatusleikkejä jakosuotimen uudistamisesta tai bassopään aktivoinnista